Kuka? Miksi? Häh? Eli blogin aloitus..

Uus aloitus vanhaan blogiin!

Syystä, jota teidän ei tarvitse tietää, tyhjensin sisällön tästä blogista ja aloitan uuden sisällön kirjoittamisen. Taustatiedoiksi käy edelleen vanhankin blogin aloitusteksti, joka tulee kohta.. Toivotaan, että elämä on sen verran vienyt eteenpäin, ettei tarvitse enää noista asioita kirjoitella,vaan voi keskittyä niihin valoisiin kuviin ja valokuviin :)

Masennus itsessään ei varmaan koskaan poistu täysin minusta ja sosiaalistentilanteidenpelko ja ADD ei ainakaan..

Tarkkaavaisuushäiriö yhdessä sosiaalistentilanteidenpelon kanssa aiheuttaa mulla sen, että mun pitää aika harkiten aikatauluttaa mun arkeani, ei voi olla samana päivänä esim työhön liittyvää palaveria ja lapsen lääkärikäyntiä, eli asiat missä joudun sosiaaliseen kanssakäymiseen täytyy aikatauluttaa omille päivilleen.

Edellämainitut piirteet aiheuttavat myös aikamoista ajattelemattomuutta mussa, saatan möläyttää suustani melkoisia sammakoita. Nämä ovat sellaisia ikäviä asioita joiden kanssa joudun painimaan ihan päivittäin, mutta, koitan kestää elämää tällaisena kun se on, koittakaa tekin kestää mua <3

Kivoja lukuhetkiä kaikille ja muistakaa kurkkia valokuvaus-sivuilleni www.johannaamnelin.net ja Ateljeeni sivuille www.ateljeeamnelin.fi missä esittelen käsintehtyä designia sisustukseen :)

Vanhan blogin aloitusteksti, hieman karsittuna ;)

Mä ajattelin aloittaa taas pitkästä aikaa blogin kirjoittamisen, tosin en tiedä mitä kirjoittaisin, jotenkin haluisin olla tukena muille joiden elämää rajottaa masennus tai muut psyykkiset tai fyysiset oireet. Mulla itsellä on masennuksen lisäksi sosiaalisten tilanteiden pelko ja ADD sekä hyperkineettinen häiriö, varmaan muitakin diagnooseja ois jos tutkituttais itsensä, tänä päivänä kun normaaliudellekin varmasti löytyy diagnoosi ;)

Mä sain masennusdiagnoosin varmaankin joskus vuoden 2000 paikkeilla ja sillon jäin kuntoustutuelle työelämästä. Mun masennukseen lienee monta syytä, ehkä geneetinen taipumus, ehkä lapsuuden/nuoruuden traumat, ehkä sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa sisältävä parisuhde tai ehkä jokin muu, kukapa sen tietää..
Mun masennukseen kokeiltiin kaikkia lääkkeitä mitä markkinoilta löytyy, joitakin yksitellen, joitakin päällekkäin niin että pahimmillaan vois olla neljääkin eri lääkettä päällekkäin. Mikään ei auttanut.

2005 mulle aloitettiin Cymbalta. Olin juuri päässyt irti 5 vuotta kestäneestä alistamisesta, kontrolloinnista, hakkaamisesta, uhkailemisesta, kiristämisestä, you name it. Ehkä lääke auttoi silloin, tai sitten ei. Vaikea sanoa, suhteesta selviämiseen meni useampia vuosia ja jatkuu edelleen. Vajaa vuosi maallemuuton jälkeen kuitenkin jätin tuon lääkkeen ja aloin voimaan paremmin. Ehkä sekin oli monen asian summa, maalle muutto, joka oli samalla uusi alku ja lopullinen irtirepäisy entisen elämän muistoista ja siitä asuinpaikasta missä kaikki paha sai alkunsa ja minne se päättyi.

Mun molemmat lapset oireilee myös, ilmeisesti kaikkien traumaattisten asioiden takia mitä meille on elämässämme tapahtunut ja jatkuu edelleen.

Niin, mun piti oikeastaan kirjottaa valokuvista, eikä jaaritella masennuksesta :D
Mä en tiedä missä määrin mulle itselle valokuvaus on toiminut terapiana, mutta ammattilaiset on sitä mieltä, että näin on känyt ja hyvähän se vaan on.
Kamera onkin kulkenut mukana nuoruuden karkureissuilta aina vanhempana tehtyihin kuvausmatkoihin asti. Kamera on kiva kapistus. Mun mielestä asiasta kun asiasta pitää saada kuva, koska muisti on niin epäluotettava, mutta kuva ei valehtele, ainakaan ilman Photoshoppia ;)