perjantai 4. joulukuuta 2009

Pitäiskö mun kirjottaa siitä raiskauksesta?

Se on mulle niin vaikee asia, etten pysty siitä puhumaan, en ees halua, haluaisin ettei sitä ois koskaan tapahtunutkaan. En pysty puhumaan siitä ees terapiassa, ja silti se on asia mikä on mun mielessä joka päivä, se vaivaa mua, se on vaikuttanut mun luonteeseen ja elämään ja vaikuttaa edelleen, silti en pysty siitä puhumaan kellekään.

Se oli yks laiva reissu kans. Tais olla Siljalla. Oltiin saman porukan kanssa kun yleensäkin. Mä taisin olla 16 vuotias. En ollut koskaan harrastanut seksiä kenenkään kanssa enkä ollut aikeissakaan pitkään aikaan vielä. Olin siitä onnekkaassa asemassa, että siinä porukassa missä liikuin olin jätkä jätkien seurassa. Joskus seukkasin jonkun kaa, mut ei se edennyt koskaan kädestä pitämisestä ja suukottelua pidemmälle. Ei mulla ollut tarvetta siirtyä seksiin, sain riittävästi huomiota ihan olemalla itseni, eikä kukaan meidän porukasta oikeastaan ees yrittänyt tai ehdottanut mitään sellasta mulle.

Eniwei, oltiin siis laivalla ja saatiin viinaa, sillä kertaa mäkin join. Liikaa itseasiassa. Olin sammunut hyttiin, jossa oli yks joka välillä hengas meidän porukassa. Se sattui olemaan samalla laivalla ja menossa Ruotsiin johonkin potkunyrkkeily kisaan. Sillä oli isoveli ja isoveljen pari kaveria mukana.

Olin siis sammunut niiden hyttiin.



















Aloin heräämään ja jotenkin unen läpi tunsin että joku panee mua. Sitten ku sain jotenkin tajuttua vähän enemmän, se siirty nuoleen mua, välillä se laitto munaa mun suuhun ja mun sormia mun suuhun ja mun sormia mun pilluun, se piti oikein orgiaa mun kanssa ilman , että mä olin kovinkaan tietoinen asiasta! Sitten kun aloin heräämään enemmän ja varmaan liikehtimään tai jotain niin se puki mut ja talutti laivan yläkannen vessaan. Matkalla se juotti kaljaa mulle ja vessassa riisui taas ja laitto mut sen päälle ratsastamaan. Siinä vaiheessa olin varmaan sen verran vastahakoinen jo, että se kävi vähän vaikeeks ja se käänsi mut ympäri ja otti saippuaa käteen ja työnsi sitä mun perseeseen. Sen jälkeen se laitto mut istumaan sen munan päälle ja nosteli mua ylös alas. Se sattu ihan saatanasti ja heräsin lopullisesti siihen. Siinä kohtaa sain sen verran pahalta ololta ja huippaukselta ja känniltä suustani kakaistua sanat "emmä haluu" ja pari kertaa toistettuani sen tää tyyppi lopetti, puki päällensä ja lähti. Ulko-oven taakse jättämäni avaamaton kaljatölkkikin kelpas sille ja oli jättänyt oman avattunsa tilalle. Otin sen ja koitin juoda sitä ja lähdin hortoilemaan ja etsimään mun kavereita.

Mä en oo varma tiesikö ne jo, mutta asiasta tuli yleinen vitsi, enkä mä tainnut sillon kellekään kertoa, etten mä ollut pannut sen tyypin kaa, vaan että se pani mua ilman mun suostumustani.
Rekkamies-Jormaksi ne sitä sano, oli silloin kuulemman 26 vuotias.

Kun pääsin kotiin, menin pitkäksi aikaa suihkuun pesemään itsestäni sen paskan pois. En kertonut vanhemmilleni enkä kellekään, en ees poliisille.

Vasta nyt aikuisena olen ymmärtänyt, että mut raiskattiin, eikä se ollut musta kii tai mun vika.

Nyt siitä on kulunut 17 vuotta.
Toisinaan mä mietin, että haluaisin ilmottaa poliisille ja kuulla tän kusipään selityksen asialle ja ees anteex pyynnön jos rikosoikeudellisesti homma oiskin vanhentunut, mut toisaalta en halua joutua kertomaan tätä kellekään, ainakaan useita kertoja. Ehkä mä jonakin päivänä saisin revittyäni itseäni sen verran auki, että pystyisin ääneen kertaamaan tapahtumat yhden kerran, mutta en usko, että pystyisin toistamaan sitä sen enempää.

Mä oon vuosikausia käynyt terapiassa ja koittanut saada sanottua tätä asiaa ulos, mutta se ei tuu, mä en pysty.

Mun elämäni on rampaa ja ahdistunutta, en tiedä johtuuko kaikki yksin tästä, tuskimpa vaan, mutta kaikki tää on jättänyt muhun pysyvät jäljet.
Pääsinkin juuri muuten työkyvyttömyys eläkkeellekin. 10 vuotta oonkin ollut ns sairaslomalla ja nyt vihdoin ne sano, ettei tarvii enää yrittää työhön paluuta. Ei musta oo sihen. Pelkään ihmisiä ja mielipiteeni sanomista niin paljon, etten ole pystynyt edes lääkärilleni sanomaan että en pysty sanomaan jos musta tuntuu pahalta tai väsyneeltä.


Aika säälittävää. Ulkoisesti näytän aika onnelliselta ja suulaalta, mut jos pitäis ilmasta omaa oloa tai mielipidettä, niin en kykene siihen. Meen lukkoon, oon vaan hiljaa..

3 kommenttia:

  1. printtaa tämä kertomuksesi terapeutille. ainun on käsiteltävä tuo asia.

    VastaaPoista
  2. Tuo on hyvä idea printtaa kertomuksesi,auttaa avun antajaa,,ja sinä saat oikeaa apua.kyllä mie repisin jorman munat ja syöttäisin koirille

    VastaaPoista
  3. Hei! ihan vitun törkeetä kuinka joku voi tehä jotain tollasta!! :S
    Lueskelin tänää jotain blogeja kun ei ollut muutakaan tekemistä ja päädyin tähän sun blogiin ja luin vähän juttuja sieltä täältä, ja täytyy sanoa et oli kyl kiinnostavaa luettavaa, ja sain tästä blogista ikään kuin jotain "toivoa" että kaikki voi viel kääntyä parempaan päin.
    Oon itekkin elänyt vähän samanlaista elämää, alotin sekoilun kun olin joku 12vuotta (kaupasta varastelua, lieviä petoksia yms) mutta sitten jossain vaiheessa rauhoitun vähän. Sitten yhtenä iltana kun kaikki oli mun elämässä suht.hyvin mut raiskattiin ja sen jälkeen kaikki alkoi mennä ihan alamäkeen.
    Aloin sen jälkeen elään jotenkin ns. täysillä ja aloin tekeen kaikenlaista tyhmää, rikoksia, huumeidenkäyttöä yms kaikenlaista.
    Ja mua myös ahdistaa se raiskaus juttu edelleen melki joka päivä, noh eihän siitä mitenkään kauheen kauan tosin kyllä olekaan.
    Tällä hetkellä ootan tuomiota yhestä rikoksesta (tod.näk ehdollista tulee) , käytän monia kertoja viikossa ns. mietoja huumeita ja joskus myös vahvempia menee ja kaikkea muutakin paskaa kuuluu elämääni, ja tänään mulla oli niin toivoton olo ja v*tutti kaikki kun en yhtään tiedä mitä elämältä haluaisin ja tuntu että kaikki menee päin veetä, niin tuli jotenkin hyvä fiilis kun luin tätä blogia ja ajattelin että ehkä kaikki vielä joskus järjestyy että kiitos siitä :) ja sori kun kommasin näin pitkän kommentin hahah :D
    T. Yks tyttö 19 v

    VastaaPoista